Ehdotukset Sininen pallo -palkintoehdokkaista tekee asiantuntijoista koostuva raati. Vuoden 2022 asiantuntijaraatiin kuuluivat Onego Bion toimitusjohtaja ja Gold & Green Foodsin perustaja Maija Itkonen, vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopistosta, ympäristöjohtamisen ja -talouden professori Lassi Linnanen sekä YK:n ympäristöohjelman asiantuntija Siiri Mäkelä.

Lue alta, mitä he ajattelevat kestävyysmurroksesta. 

Siiri Mäkelä: “Ympäristöinnovaatio ei ole kestävä, jos kaikilla ei ole siihen varaa” 

Siiri Mäkelä työskentelee kestävien ruokajärjestelmien asiantuntijana YK:n ympäristöohjelman (UNEP) Euroopan toimistossa Genevessä, aiemmin YK:n ympäristöohjelman nuoriso-, koulutus- ja vaikuttamisyksikössä Nairobissa Keniassa. Siiri on ollut tiiviisti mukana ilmastoaktivismissa ja hän on aiemmin työskennellyt esimerkiksi nuorisojärjestöissä ja  toiminut Suomen Nuorten Agenda2030:n kestävää kehitystä ajavan ryhmän puheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden ja ympäristöjohtamisen maisteri.

Minkälaisia valintoja yhteiskunta tukee? Tämä on kysymys, jota Siiri Mäkelän mukaan tulisi kysyä useammin, kun puhutaan kestävien kulutusvalintojen tekemisestä. Hän pohtii mielellään myös sitä, kenen odotetaan tekevän kestäviä valintoja. Nuorten niskaan kasataan valtavasti paineita siitä, että heidän sukupolvensa tulee ratkoa ekologisen kriisin aiheuttamia ongelmia ja elää vastuullisemmin kuin edeltäjänsä. 

Mäkelä kuitenkin epäilee, ettei nuorilla ole tarvittavia työkaluja vastuullisten valintojen tekemiseen.

“En minäkään ympäristöasiantuntijana osaa kovin usein sanoa, mikä olisi aidosti kestävin valinta.”

Mäkelä kokee, että tietoa tuotteiden hiilijalanjäljestä on huonosti saatavilla tai se ei ole vertailukelpoista. 

“Systeemisen vaikutuksen arviointi puuttuu”, hän sanoo. Ympäristövaikutusta pitäisi hänen mielestään ajatella aina kokonaisuutena. Esimerkiksi, jos käytetään puuta muovin sijaan, voidaanko hyödyntää muuta kuin neitseellistä puumateriaalia? Hän puhuu kolminkertaisesta planetaarisesta kriisistä, triple-planetary-crisis, joka pitää sisällään niin ilmastonmuutoksen, luontokadon kuin saastuttamisen. “Kaikki nämä vaikuttavat ja kiihdyttävät toisiaan, ja siksi kestävyyttä arvioidessa pitäisi arvioida kaikkia kolmea ulottuvuutta.”

Mäkelä korostaa, että ekologista kriisiä ratkaisevien innovaatioiden tulee olla helposti ymmärrettäviä ja saavutettavia, jos aidosti halutaan rohkaista nuoria tekemään parempia valintoja. “Ympäristöinnovaatio ei ole kestävä, jos kaikilla ei ole siihen varaa”, hän toteaa. 

Mäkelä on työskennellyt vuosia nuorison ympäristökasvatuksen parissa, muun muassa YK:n ympäristön ekosysteemiosaston nuoriso-, koulutus- ja vaikuttamisyksikössä Nairobissa Keniassa sekä Suomessa 4H-nuorisojärjestössä, keskittyen ympäristöliiketoiminnan kehittämiseen ja kolmannen sektorin tarjoaman ympäristökasvatuksen vahvistamiseen. Hän tietää, että ainoa tapa saada nuoret mukaan ekologisen kriisin ratkaisuun on ottaa heidät suunnittelemaan ratkaisuja. 

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ympäristöinnovaatioita kehittävät tahot tekevät yhteistyötä nuoriso- tai urheilujärjestöjen kanssa, tai tuovat ympäristökasvatuksen osaksi videopelejä. Hän kertoo esimerkiksi YK:n toimintatavoista, jotka tähtäävät aina skaalautuvuuteen – eivät oman organisaation näkyvyyden lisäämiseen. “Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mennään sinne, missä nuoret ovat ja rakennetaan sen päälle, mitä muut jo tekevät sen sijaan, että yritetään luoda joku oma, yksittäinen kampanja.” 

Lassi Linnanen: “Kestävien innovaatioiden lisäksi tarvitsemme estäviä innovaatioita”

Lassi Linnanen on Lappeenranta–Lahden teknillisen yliopiston ympäristöjohtamisen ja -talouden professori. Hän on tuotantotalouden diplomi-insinööri, ja toiminut erilaisissa akateemisissa sekä konsultin tehtävissä eri puolilla Suomea sekä esimerkiksi USA:ssa, Intiassa ja Saksassa. Hän on ollut kirjoittamassa yli sataa akateemista julkaisua. 

“Meillä on pakonomainen tarve sanoa, että jatkuvasti pitää innovoida uutta. On totta, että tarvitsemme uusia, hyviä innovaatioita. Samaan aikaan meidän tulisi kuitenkin päästä eroon huonoista.” Lassi Linnasen näkemys kestävästä tulevaisuudesta haastaa innovaatiokeskeisen ajattelun ja rohkaisee katsomaan kokonaiskuvaa. 

“Kestävien innovaatioiden lisäksi tarvitsemme estäviä innovaatioita”, Linnanen sanoo. Estävillä innovaatioilla hän tarkoittaa ideoita, jotka tekevät ympäristölle haitallisesta toiminnasta vaikeampaa. Linnanen tietää, ettei maailma muutu pelkästään kuluttajien valinnoilla. Esimerkiksi lihankulutus on jatkanut suosiotaan vaikka vaihtoehtoja on olemassa. Estävät innovaatiot voisivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kasviproteiinien kehittämisen lisäksi loisimme mekanismeja, jotka estäisivät lihansyöntiä. 

Professorin mielestä kestävä kehitys edellyttää systeemistä innovaatiota, joka haastaa koko talousjärjestelmän. Tällä hetkellä yksikään maa ei pysty tuottamaan riittävää hyvinvointia kaikille planeetan kantokyvyn rajoissa. 

Mistä tällainen muutos voisi Linnasen mukaan lähteä? Siitä, että tunnistamme ja tunnustamme, että yhteiskunnallinen päätöksenteko tulee irrottaa talouskasvuriippuvuudesta.

“Meidän pitää lisätä sellaista tuotantoa ja kulutusta, joka parantaa planetaarista hyvinvointia, ja vastaavasti vähentää planetaariselle hyvinvoinnille haitallista tuotantoa ja kulutusta. Tämän seurauksena talous joko kasvaa, pysyy entisen kokoisena tai supistuu, mutta se ei ole menestyksen mittari.”

Lisäksi Linnanen ehdottaa, että haemme länsimaisen individualismin ja yltäkylläisyyden rinnalle roolimalleja, jotka kannustavat kohtuullisuuteen. Hän ehdottaa, että kiinnitämme katseemme sellaisiin maihin kuten Vietnam tai Costa Rica, sillä niiden elintaso on sitä, mitä meidänkin pitäisi tavoitella. 

“Tulevaisuus voi olla ihan hyvä, mutta tulevaisuus ei ole nykyisenkaltainen.” 

Minna Halme: ”Uuden on vaikea menestyä, jos vanhasta ei uskalla päästää irti”

Minna Halme on vastuullisen liiketoiminnan professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa, Suomen Kestävän Kehityksen Asiantuntijapaneelin jäsen, SOK:n kestävän kehityksen neuvonantajaryhmän ja Keskuskauppakamarin Vastuullisuuslautakunnan jäsen sekä Tukholman kauppakorkeakoulun Centre for Sustainable Markets (Misum) hallituksen jäsen.

Kun Minna Halmeelta kysyy, mikseivät innovaatiot skaalaudu maailmaa mullistavaan mittakaavaan, hän kehottaa siirtämään huomion pois itse innovaatioista. “Innovaatioita syntyy kyllä niin pienissä kuin isoissakin yrityksissä mutta niiden skaalautumisen edessä seisoo pelko vanhojen liiketoimintamallien kannibalisoinnista.” 

Halmeen mukaan yritysten liiketoimintaympäristö tukineen on viritetty ylläpitämään saavutettuja etuja. Maataloustuet kannattelevat perinteistä maataloutta. Fossiilisen energian tuet ovat yhä suurempia kuin uusiutuvan energian tuet. 

Kestävyys ei ole arvo, josta yrityksiä palkitaan vaan ennemmin päinvastoin. Ne yritykset, jotka toimivat vastuullisesti, kantavat vastuullisuuden kulut yksin. Tämä ei ole Halmeen mielestä oikein. Vastuullisuus pitäisi standardoida eikä jättää yritysten hyväntahtoisuuden varaan. Halmeen mukaan toimialajärjestöjen pitäisi ottaa aktiivisempi rooli kestävämpien yritysten etujen ajajana.

”Nykyisellään toimialajärjestöt puolustavat äänekkäästi työpaikkojen säilyttämistä ja ylläpitävät vanhoja rakenteita – eivät aktiivisesti uudista pelikenttää. Mutta tekevätkö ne realistisia laskelmia siitä, kuinka paljon uusia työpaikkoja uudet innovaatiot voisivat synnyttää?”

Niin kauan kun perinteisen teollisuuden ääni on kovempi kuin ympäristöinnovaattoreiden ääni, myöskään kannustimet eivät muutu. 

Minkälaisia kannustimia Halme sitten peräänkuuluttaa? Lainsäädäntöä ja yritystukirakenteita, jotka pakottavat yritykset ottamaan ympäristökustannukset huomioon. Esimerkiksi yritysverotusta, joka huomioisi, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä yritystoiminta tuottaa. Tällainen laskentalogiikka nostaisi esimerkiksi kasviproteiinit aivan uuteen arvoon elintarvikeyritysten toiminnassa. 

“Vielä 20 vuotta sitten luennoin, että muutos kestävämpään liiketoimintaan tulee joko vapaaehtoisesti tai valtavien kriisien kautta. Nyt vapaaehtoisuuden aika on ohi. Kun metsät palavat, joet kuivuvat ja ruokakriisi on iholla, ei enää ole aikaa odotella.”

Maija Itkonen: ”Kenen vastuulla on luoda muutosta?”

Maija Itkonen on Onego Bion toimitusjohtaja, Nyhtökauraa valmistavan Gold&Green Foodsin perustaja ja entinen innovaatiojohtaja. Hän on myös Sininen pallo -palkinnon 2021 voittaja ja vuoden 2022 asiantuntijaraadin puheenjohtaja. 

Kun Maija Itkonen ja Reetta Kivelä perustivat vuonna 2015 nyhtökauraa valmistavan yrityksen, he aukaisivat padon kasviproteiinien tieltä. Nyhtökauraa edeltävänä aikana käsitykset kasvistuotteiden kysynnästä olivat jumiutuneita. Soijarouheet ja muut vegevalmisteet olivat vain vegaaneja varten eikä heitäkään ollut kuin kourallinen. “Ei markkinaa”, Itkonen kumppaneineen kuulivat.

Myös ruoan ja teknologian yhdistäminen tuntui ylitsepääsemättömältä aivojumpalta sijoittajille, sillä kategoriaa ruokateknologia, food tech, ei ollut. Yrittäjiä kehotettiin valitsemaan jompikumpi. Itkonen ja Kivelä jatkoivat kuitenkin sinnikkäästi valitsemallaan polulla. Ja kas, kasvisruoan lisäämisestä innostuneet kuluttajat suorastaan kahmivat kotimaiseen kauraan perustuvan ruokavalmisteen keittiöihinsä heti kun se saatiin kauppojen hyllyille. 

Vuonna 2022 kasviproteiinit ovat vakiintuneet osaksi valtaväestön kulutustottumuksia. Samalla ruokateknologiasta on tullut satojen miljardien eurojen kansainvälinen bisnes.

“Meillä oli monella tapaa pioneerin rooli ja juuri se teki polustamme haastavamman kuin mitä se olisi tänä päivänä.” 

Itkosen kumppaneineen piti löytää Gold & Green Foods -yritykselleen sijoittajia jotka olisivat valmiita maksamaan tuotantolinjojen perustamisesta ja laitteistojen hankinnoista. Rahoitusta ei kuitenkaan ollut helppo löytää. 

Ratkaisuksi yrittäjät keksivät lyöttäytyä yhteen yrityksen kanssa, jolla oli tuotanto-osaaminen hallussa. Vuonna 2016 suomalainen Paulig osti osake-enemmistön Gold & Green Foodsista. Edessä oli kuitenkin uusia patoja avattavana. “Suurten yritysten vahvuutena on heidän valmistamansa perinteiset tuotteet. Kaikki prosessit ja kannustinjärjestelmät on luotu menestystuotteiden myynnin maksimoinnin ympärille. Kasvuyritys ei sovi tällaisiin prosesseihin vaan innovaatiota pitäisi lähestyä eri logiikalla – jatkuvan tuotekehityksen ja kokeilun kautta”, Itkonen sanoo. 

Hän kritisoi suurissa yrityksissä etenkin sitä, että maailmaa muuttavien kasvuyritysten osto nähdään helposti vastuullisuustekona eikä osana yrityksen muutosstrategiaa. “Halutaan näyttää, että ollaan maailman muutoksessa mukana muttei kuitenkaan olla valmiita muuttamaan yrityksen sisäistä käsitystä menestyksestä. Pidetään kynsin hampain kiinni siitä, mikä on tuonut rahaa ennenkin ja käytetään vastuullisuuteen sen verran rahaa, että toiminta näyttää hyvältä eikä perusliiketoiminta vaarannu.” 

Nyhtökauran matka jatkuu nyt uuden omistajan leivissä, eivätkä tulevaisuuden askelmerkit ole vielä julkisesti selvillä. Itkosen mukaan on vaikea osoittaa yhtä syytä innovaation syöksylaskulle, sillä startupin kehityksessä on niin monta päällekkäistä prosessia. Samaan aikaan pitäisi kehittää tuotetta, parantaa tuotantoketjuja ja skaalautua yhä uusille markkinoille. Kaikki tämä vaatii paljon resursseja.

Itkosen mukaan aina voi miettiä, olivatko resurssit kohdillaan. Hänestä kiinnostavampi kysymys on kuitenkin, kenen vastuulla on luoda muutosta? Itkonen uskoo visionäärisiin yksilöihin, joita voi olla niin startup-yrittäjissä, suuryritysten johdossa, tavallaisissa työntekijöissä tai päättäjissä.

“Yksi ihminen voi muuttaa yllättävän paljon, jos hän on hyvin motivoitunut muutoksesta ja valmis puskemaan sitä läpi.”

Hän kuitenkin arvelee, että hankalimpia vastahankaajia ovat suuryritykset, joiden omistajille virtaa rahaa tuotteista, jotka eivät ole kestävällä pohjalla. “Voi valitettavasti olla, että näitä yrityksiä ei muuteta kuin tarpeeksi kovilla EU-tason pakotteilla.” Silti Itkonen suhtautuu muutokseen optimistisesti. Hän haluaa muistuttaa suuryityksiä siitä, että vaikka uudenlaisen liiketoiminnan luominen tuntuu valtavalta urakalta, nykyisetkin prosessit on joskus luotu tyhjästä. “Ihminen keksi lehmän mahdollisuudet ruoantuotannossa, ymmärsi miten lehmästä saadaan enemmän irti ja loi tehoeläintuotannon. Jos voitiin keksiä se, voidaan keksiä muutakin.” 

Maija Itkonen ja nyhtökauran kehittäjät Reetta Kivelä ja Jiang Zhong-Qing voittivat vuoden 2021 Sininen pallo -palkinnon yhdessä kasviproteiinivalmiste Härkiksen kehittäjien Leena Saarisen ja Tarja Ollilan kanssa.